Runokilpailu 2012

Runokilpailun palkittuja Lempäälän itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2012

 

Kilpailun päätuomarina toimi muusikko/lauluntekijä Pauli Hanhiniemi, jonka kirjoittamat perustelut löytyvät jokaisen palkitun tekstin lopusta.

 

SARJA 1

1. sija

 

Oli kerran pikkuinen hiiri. Pimeässä se hiipi. Siellä yksinänsä odotti jotakuta, joka ei aikonut tulla. Sitten hiiren takana rapisi. Siinä oli yksinäinen hiiri. Se ensimmäinen hiiri mietti onko tuo toinen hiiri vai se itse. Kun hiiri lähestyi toista hiirtä, toinen hiiri lähti pois. Sitten jossain loiskahti ja hiiri riensi katsomaan. Järven pinta väreili ja mitään muuta ei näkynyt. Sitten kuului ääntä, hiiri löysi juhlat ja kysyi pääsisikö niihin mukaan. Ja hiiri pääsi juhliin mukaan. Siellä oli se toinen hiiri, jonka se oli tavannut jo. Oli itsenäisyyspäivä. Hiiret juhlivat yhdessä. Heillä oli hauskaa!

 

                      Lempoisten koulu 1A: Aura Honkimäki

Perustelu: Mainio, arvoituksellinen tarina jossa löydetään toinen ja yhdessä iloitaan itsenäisyydestä.

 

 

2. sija

 

Upea maamme.

Siellä elää saamme.

 

Talvella hiihtää saa.

Kesäiltoina valoisaa.

 

Onpa käynyt tuuri.

On tänne syntyminen onni suuri.

 

                      Säijän koulu 1. lk: Juhana Haavisto

Perustelu: Omakohtaisen tuntuinen, uskottava.

 

 

3. sija

 

Suomen lippu liehuu,

makkarasoppa kiehuu,

angry birdsit riehuu!

 

Mikael Granlund vetää

ilmaveivin ja kaikki hurraa,

ylämummot katsoo peliä

ja jäädytysauto surraa.

 

Metsässä loikkii bambi,

metsän keskellä on lampi.

Kukaan ei kampi

jalkapallossa.

 

Hirvi syö mustikoita, orava käpyä syö.

Ilveksen lapset leikkiä lyö.

Nyt on yö,

hirvellä on tosi kova työ

metsästäjät metsästää sitä

koko yön.

 

                      Kuokkalan koulun eskarit: Juuso, Leo, Veeti, Topias, Oona, Eero, Amalia, Lilja, Joona, Manta

Perustelu: Sanaleikittevä ajankuva pienempien perspektiivistä. Assosiaatiot irrallaan!! Mieli liikkuu ja kehittelee kuvia.

 

 

SARJA 2

1. sija

 

Lumi niin kuin kumi, talo niin kuin valo, matto niin kuin katto, siili niin kuin viili, Ranska niin kuin Tanska, Puola niin kuin suola, luola niin kuin kuola, pisu niin kuin kisu, hai niin kuin Kai, tee niin kuin pee, talvi niin kuin salmi, kesä niin kuin pesä, kuu niin kuin puu!

 

                      Lempoisten koulu 3BP: Oliver Syrjä

 

Perustelu: Äidinkielen ylistys! Leikkisä runo, jollaisen voi tehdä vain suomeksi.

 

 

2. sija

Suomi

 

Suomi on järvet ja rannat,

Suomi on päivä ja yö.

Suomi on huvipuisto ja sirkus.

Suomi on paras maa.

Suomi on elämä ja kuolema.

Suomi on Angry Birds ja pelit.

Suomi on Nokia.

Suomi on joulu ja kesä.

 

                      Sääksjärven koulu 2A: Aapo Liponkoski

 

Perustelu: Uskottava, omaan kokemuspiiriin nojaava katsaus!

 

          

3. sija

Meidän Suomi

 

On Suomi kiva maa,

siellä kaikki rauhassa asua saa.

Suomen salossa liehuu lippu,

ja sen on arvokas kuin kultahippu.

Meidän lippu valkoinen

ja onhan siinä risti sininen.

Nyt joutsen taivaalla liitää,

vaikka vesi ilmassa kiitää.

Karhulla on metsissä valta,

muut ryömii vaan sen alta.

Metsässä kasvaa iso puu,

siellä pöllö huutaa: Huhuu!

Tänään syödään ruisleipä,

vaikka talossa kuuluu vastalause: Eipä!

Suomen maa on rauhallinen

ja se on kaikin puolin turvallinen!

 

                      Lempoisten koulu 3A: Liisa Pirskanen

 

Perustelu: Luonto-osuus ilahdutti!

 

 

 

SARJA 3

1. sija

 

Sininen ja valkoinen,

järvet ja lumi.

Vähän kättä,

vähän helmaa.

Suomi on itsenäinen,

kyllä nyt kelpaa.

 

Jääkiekko, sauna,

kahvi ja makkara.

Vuosia lisää,

Suomi täyttää taas.

Suomi on itsenäinen,

kyllä nyt kelpaa.

                      Moision koulu 4A: Kaisa Raunio

 

Perustelu: runo on kuin vuoropuhelu yleisien väittämien ja oman näkemyksen kesken.

 

 

2. sija

Itsenäinen tyttö

 

Aurinko paistaa vai onko se kuu.

Itsenäisenä tyttö hymyilee.

Auringon paiste,

lämmin kaste.

Tyttö taivasta katselee,

aikaansa arvelee.

Se on tyttö itsenäinen

aurinkoinen ja lämpöinen.

 

                      Kuokkalan koulu 6. lk: Neea Hilliaho

Perustelu: Kun tullaan yksilötasolle, alkaa teksti puhutella.

 

 

3. sija

 

On tuhansien järvien koti,

jossa on jokunen joki.

Ja meil on siniristilippu,

joka on ylpeys kansalaisten,

ärsyke ruotsalaisten.

Vaikka kaikki onkin Made in China,

silti suomalaisuuteen uskon mä aina.

Vaik Talvivaaralla ongelma ois kuinka vakava,

niin on meillä Niinistö silti pressana.

Vuonna 1917 itsenäistyi Suomi,

silloin astetta parempaan kääntyi tän maan ruori.

 

                      Lempoisten koulu 4C: Antti Paasi

 

Perustelu: Ajankohtaisaiheita sivuava ja siten ajatuksia herättävä.

 

 

SARJA 4

1. sija

Koirani on itsenäinen

 

Koirani on itsenäinen,

niin se ainakin luulee.

Välillä se on itsepäinen,

tuskin kukaan sitä kuulee.

Kerran se pääsi irti,

eikä kukaan saanut sitä kiinni,

silloin siitä tuli itsenäinen

— niin se ainakin luuli.

                     

                      Sääksjärven koulu 8B: Emma Suominen

 

Perustelu: Kyseenalaistus kunniaan! Lisäksi miellyttää ajatus siitä, että tämä saattaa olla hiukan jopa omakohtaisista kokemuksista kumpuava runo.

 

 

2. sija

 

Itsenäisyys on kuin joutsen,

joka nousee ensi kertaa siivilleen.

Ensin se vain räpiköi

saadakseen ilmaa siipiensä alle.

Pian se kuitenkin oppii lentämään,

uskomaan omaan itseensä ja

voimiinsa,

eikä yksikään myrskytuuli

saa sitä pysähtymään.

Vaaleana ja puhtaana

se lentää ylitse järvien.

Silloin jokainen lokki parvessansa

on sille kateellinen.

 

                      Sääksjärven koulu 9A: Inka Lannetta

 

Perustelu: Runo kuvaa luontevasti itsenäistymistä. Selkeä tarina on helppo ottaa vastaan.

 

 

3. sija

 

Mummo se itsenäisesti käveli

ja rollaattorin roskikseen nakkasi.

Hän onnellisesti vapaudessaan kylpi

ja Maamme-laulua lauleskeli.

 

                      Sääksjärven koulu 8A: Cilla Rantala

 

Perustelu: Anarkistinen ote, pistää miettimään sitä, kuinka suhtaudumme ja huolehdimme vanhoista.

 

 

SARJA 5

 

1. sija

Itsenäisyysruno

 

Tovi kulunut on kaikuvan kolean

                      kylmän kieltävän kaipaavan

kodin lämmöstä, kinoksen kätköstä

kivun armoille jääneestä

                      nuoresta miehestä.

 

Kaipuu kotikonnuille

                      katsomaan kaunista salaista

juoksemaan luokse laiturin

veessä lipuvin joutsenin

                      lailla lentämän.

 

Levollisin mielin

                      vuoksi taivaan sinisen

lumen vitivalkoisen

jäi rauha silti tietäen:

 

Oleva on ikuinen

                      muisto aina rakkauden

antoi ristin sinisen

uskon, toivon

                      vapauden.

                                           

                      Lempäälän lukio 12D: Annina Kettunen

 

Perustelu: Nuorukaisen näkökulma lievittää sini-valko kliseen kurkkua kuristavaa kirpeyttä.

 

      

2. sija

Hiljentymisen hetki

 

Minusta kasvaa kohta aikuinen

Jopa oman äitini veroinen.

Saan maksaa itse laskuni ja ruokani

Tuntea omat haasteeni.

 

Saan asua itsekseni, omassa kodissa

Mahdollisimman rauhallisessa paikassa.

Elävässä kaupungissa, lähellä Ikeaa

Tuntea joskus millaista on olla peeaa.

 

Viikonloppuisin lähtisin asunnostani

Tervehtimään isovanhempiani.

Meidän pappa on melko vanha ja raihnas

Kun viimeksi harmaakaihikin jo vaivas.

 

Mummokin on pienenä kokenut kovia

Kun joutui vaihtamaan pakolla omaa kotia.

”Karjala takaisin”, hän joskus huutaa tuskissaan

En voi ymmärtää, on se historian havinaa.

 

Mutta he ovat oikeasti kokeneet sen

Talvi- ja jatkosodan, mustavalkoisen.

Lumen, pelon, kauhun ja tuskan

Kun edessä näkee kuolleen maatuskan.

 

Heidän mielensä on aina kahlittuna sotaan

Eikä sille voi laittaa mitenkään vastaan.

He mullasta ovat nuorena elämänsä saaneet

Kun nykyään kiinnostavat vain hienot jalkineet.

 

Mutta itse haluan ajatella toisin

Koska sota ei syttynyt sattumoisin.

Nyt en lähettäisi 17-vuotiasta sotimaan

Mutta silloin mentiin, jo aamutuimaan.

 

On kunnia elää kanssa näiden miesten

Varsinkin kun saa vielä kiittää kasvotusten.

Hyvä on myös muistaa sodan naiset

He olivat taustajoukot, näiden turnajaisten.

 

Tulevan polven on hyvä sodasta tietää

Ja joskus telkkari siksi hiljentää.

Meillä on oikeus kunnioittaa sodan muistoa

Muistomerkki istuttaa keskelle puistoa.

 

Tuo sota on mahdollistanut minun elämän

Ja itsenäisyys, vuonna yksi — seitsemän

Se on tehnyt minusta aikuisen

Melkein jopa oman äitini veroisen.

 

                      Lempäälän lukio 10C: Essi Mäkinen

 

Perustelu: Runo venyy, mutta kokoaa itsensä lopussa. Syklisyys toimii.

 

 

 

3. sija

 

 

 

Runo itsenäisyydestä

 

Sota sammuu,

on harmaata, hämärää.

Hauras, hento tuuli

jo kohottaa lippua sinertävää.

 

Sota sammuu,

näin luonto hiljaa kuiskaa.

On viesti sen pieni, hentoinen,

silti merkityksen kaikki muistaa.

 

Sota sammuu,

ain’ muistot vain kantaa,

kun sankarit sodan tantereen

näkevät loputonta kauneusuntaan.

 

Sota sammuu,

luo maamme arjen uuden.

Siin’ pilkottaa valoisa tulevaisuus,

nyt kai näet jo sen.

 

Nyt samoin äänemme sointuaa,

on ympärillämme vihreää kultaa.

Näin maamme itsenäisenä kukoistaa

— sota sammui, no totta tosiaan.

 

                      Lempäälän lukio 10A: Emmi Auvinen

 

 

Perustelu: Runon rakenne toimii, kuvastoa olisi syytä harkita tuoreemmaksi.